St Helens


Tämän viikonlopun retki alkoi jo viime keväänä, kun haikkikaverini Mervi löysi mahdollisuuden osallistua opastetuille kierroksille St Helensille. Minulta ei tarvinnut kysyä kahta kertaa lähdenkö matkaan mukaan 🙂

Haikkiin tuli jonkin verran valmistautua, sillä rinkkaan piti pakata oppaan lähettämän listan mukaiset tarvikkeet lähtien erilaisista selviytymisvälineistä aina eväisiin ja 4 litraan juotavaa asti. Lisäksi piti allekirjoittaa amerikkalaiseen tapaan agreementit, waiverit ja medical formit. Kaavakkeilla vakuutin, etten haasta ketään oikeuteen, jos jotain sattuu tai hyväksyn, että voi tulla odottamattomia muutoksia matkalla ja olen haikkikuntoinen (tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä).

Tämä oli poikkeuksellinen haikki monella tapaa:

  • Haikin kestoksi arvioitiin maksimissaan 9 tuntia
  • Haikki suuntautui Sugarbowlle St Helensin kraaterin matalimmalle kohdalle ja Loowit Fallsille. Sugarbowlla käyminen on mahdollista vain oppaan kanssa, sillä se sijaitsee St Helensin restricted zonella
  • Haikilla oli myös ns off trail osuus
  • Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen kerta täällä, kun suuntasin haikille 6-8 kilon rinkka selässäni

Haikki starttasi kokoontumispaikalta klo 8.30, mikä tarkoitti että meidän piti lähteä matkaan viimeistään kello 4.30. Ensimmäinen kerta muuten kun koin ruuhkattoman, hiljaisen ja hieman aavemaisen King Countyn.

Aamulla lähtöpaikalle oli kokoontunut 12 hengen ryhmä haikkaajia Washingtonin ja Oregonin alueelta. Kaikilla mukana olijoilla oli jonkinlainen kokemus haikkaamisesta. Tunnelma oli alussa hieman jännittynyt ja odottava. Tämä oli oppaille myös kauden viimeinen opastettu retki alueelle.

DSCN0866

 

Päivä valkeni kylmänä, pilvisenä ja tuulisena. Ennustuksissa päivälle oli luvattu sadetta ja +13 astetta. Olin jo kaivamassa repustani luottountuvatakkiani, mutta toisin kävi. Noin 15 minuutin haikin jälkeen ilma selkeni ja lämpeni. Aamun pilvet väistyivät ja loppupäivän sää oli lähes täydellinen. Puolipilvistä ja arviolta noin +20 astetta. Ei liian kuuma tai liian kylmä. Jälleen kerran tuli todettua kerrospukeutumisen edut.

Alussa maasto oli tasaista nousua ja seurasimme Loowit trailia. Matkalla poikkesimme täyttämään vesipullot lähteellä, jonka jälkeen pian jätimme trailin taaksemme ja lähdimme kiipeämään kohti St Helensiä.

DSCN0869

Fountain of Youth

Nousun alussa meidän piti kulkea kiviä pitkin, sillä maastoon ei saanut jättää jälkiä tai merkkejä kulkureitistämme (se halutaan pitää salassa). Matkan varrella meille kerrottiin St Helensin ympäristöstä, miten 1980 tapahtunut purkausta sitä muutti, sekä miten tulivuorta nykyisin valvotaan ja tutkitaan. Ainutlaatuinen paikka monella tapaa ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Alue on myös tarkkaan suojeltu. Opastettuja haikkeja ja kiipeilylupia myönnetään alueelle vain rajallinen määrä vuodessa.

DSCN0883

Spirit Lake

”Tie” Crater Glacierille oli sanan mukaisesti kivinen. Kraateri ei ehkä ollut täysin sitä mitä voisi odottaa, mutta maisemat olivat huikeat. Kuvassa vasemmalla alhaalla näkyvät ”pienet pilvet” ovat tulivuoresta nousevaa vesihöyryä.

DSCN0895

The Crater

Paluumatkan tasapainoilimme taas läpi kivien, tuhkan ja hiekan. Takaisin trailille päästyämme jätimme rinkat hetkeksi ja kävimme ihastelemassa Loowit Fallsia. Tässä vaiheessa sää oli jälleen muuttunut. Tällä kertaa pilviseksi ja tuuliseksi.

DSCN0923

Pile of volcanic ash.

 

En selvinnyt täysin ehjin nahoin tästä haikista. Matkalla putouksella, kun keskittymiseni herpaantui ja ajatukseni harhailivat jo kohti höyrysaunaa ja kylmää juotavaa, huomasin äkkiä olevani maassa. Kaatumisen seurauksena nyt vasenta reittäni koristaa komea ja hieman arka ruhje.

DSCN0933

Loowit Falls

 

Ryhmämme suoriutui haikista ennakoitua nopeammin, sillä saavuimme trail headille lähes 1,5 tuntia etuajassa. Mikä oli meille kaikille mukava yllätys, sillä kotimatkakin pääsi alkamaan ajoissa. Vaatteiden vaihto oli kuitenkin pakollinen ennen matkaan lähtemistä, sillä tuhkassa käveleminen oli jättänyt jälkensä varusteisiin.

Mielestäni haikki ei ollut fyysisesti niin rankka mitä odotin, vaikka oman jännityksensä ja haasteensa toi rinkan kanssa tasapainoilu. Kohteena paikka on yksi parhaista ja mielenkiintoisimmista. Maisemat ovat karuudessaan uskomattomia, eikä vastaavia näe muualla. Tämä matka kaikkine kokomuksineen on ehdottomasti eräs elämäni kohokohdista.

Lopuksi vielä muutama vinkki:

Jos suuntaa Helensille niin, muista kerrospukeutuminen, ota mukaan riittävästi juotavaa, vaihtovaatteita ja pidä verensokeri tasaisena koko haikin ajan.

Vaikka haikkaaminen aluella ei kiinnostaisi, kannattaa tehdä automatka Johnston Ridgen observatorioon. Paikka on mielenkiintoinen ja siellä riittää ihmeteltävää myös perheen nuoremmille. Sieltä on myös hienot näköalat vuorelle, jos sää sallii. Me vierailimme perheeni kanssa observatoriossa viime talvena. Paikan henkilökunta oli ystävällistä ja he kertoivat paikasta mielellään.

Mainokset
Kategoriat:Trails

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: