Haasteita ja muutama muuttuja


Hannan harharetket ovat viettänyt viime kuun hiljaiseloa. Retkiä ja harhailuja on kuitenkin ollut ja niistä suurin osa on suuntautunut paikalliseen rautakauppaan.

Seattlen alueen asunto- ja vuokramarkkinat käyvät edelleen kuumina. Meidän vuokrasopimus oli tänä syksynä katkolla ja päätimme jahkailun jälkeen, että on aika ostaa oma asunto. Päätökseen oli monia syitä,  mutta suurin päätökseen vaikuttanut syy oli tähtitieteelliset vuokrat.

Tällä kertaa hankittu kohde ei ole unelma-asunto, vaan pelkästään järkiperustein tehty sijoitus. Järkiperusteista ja kannattavuudesta voidaankin käydä toinen keskustelu.  Katsoimme että asunto on kehityskelpoinen yksilö, joka kaipasi pientä pintaremonttia. Välittäjämme on varmaan edelleen huolissaan reaktiostani tarjouksen hyväksymiseen, joka oli sekoitus paniikkia, kauhua, hämmästystä maustettuna ripauksella epäuskoa. Olin varautunut ajallisesti pidempään asuntojahtiin, mutta ostettu asunto oli toinen asunto josta teimme tarjouksen. Aikaa siitä kun kävimme katsomassa asuntoa ja kun avaimet olivat meillä meni 1,5 kk.

Olen siis viime kuun harhaillut rautakaupoissa, keittiöliikkeissä ja tutustunut remontoinnin ihmeelliseen maailmaan Yhdysvalloissa. Suurimmat erot tulivat vastaan luvissa (remontti piti hyväksyttää HOA:lla! HOA= asukasyhdistys) ja piirustuksissa (joita ei ole). Muuten materiaalit eroavat vain hieman, tarvikkeiden hinnat ovat edullisempia kuin Suomessa ja valikoiman määrä kaikessa on valtava. Vaihtoehdoille ei tunnu löytyvän loppua. Sisustajan ja remontoijan unelmamaa.  Remontointi  on meille entuudestaan tuttua puuhaa, joten työhön ja tähän projektiin tarttuminen ei pelottanut (olisi ehkä pitänyt 😉

Kuten tavallista teimme ensin projektisuunnitelman ja aikataulun. Tällä kertaa Excel taulukko jäi tekemättä. Aikaa remontille ja muutolle oli kuukausi. Remontin ulkopuolelle jäivät kylpyhuoneet, jotka tehdään (toivottavasti) myöhemmin. Muuten kävimme asunnon kaikki pinnat läpi. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa. Minä tein päivävuorot sillä välin kun Amanda oli koulussa ja Ilkka iltavuorot kun pääsi töistä. Maalasin päivisin ja pakkasin iltaisin ja Ilkka vastaavasti jatkoi iltaisin niitä töitä, joita en pystynyt tekemään.  Tavaroita muutettiin pikkuhiljaa, autokerrallaan kun remonttikohteessa käytiin. Kuun lopussa vuokrasimme muuttoauton isompia huonekaluja ja Ikean ostoskeikkaa varten. Toki meillä oli matkassa muutamia muuttujia kuten kiinalaiset ”handy manit” väärien keittiön mitoitusten kanssa, puulattian uudelleen hionta (Ilkalle pisteet tästä), vinot seinät,  oma lähestyvä jalkaleikkaus ja oikean käden jännetupintulehdus, joka hidasti muuton tekemistä. Niin se lokakuu hurahti ohitse, ihan huomaamatta.

Projektin lopussa ehti tulla myös hieman kiirekin, sillä luovutimme vuokra-asunnon avaimet 15 minuuttia ennen takarajaa. Saimme kuitenkin hieman armoa, sillä huomasimme että pihalle oli vielä jäänyt mm trampoliini ja kukkapurkkeja, jotka saimme siirtää pois vielä seuraavana päivänä. Viimeiset tavarat kannettiin pois viime lauantaina 2 tuntia ennen Suomi koulun Itsenäissyyspäivä juhlia.

Suurinta huolta projektin aikana kannoin joukkueemme nuorimmasta jäsenestä. Tämän huolen rinnalla kaikki muut tämän maailman asiat unohtuivat ja tuntuivat täysin mitättömiltä ja yhdentekeviltä. Yrityksistämme huolimatta jouduimme vaihtamaan koulua kesken lukukauden. Muutos aiheutti paljon murhetta niin äidille kuin tyttärelle.  Kaiken murheen kruunasi neidin uudet hammasraudat. Tässä vaiheessa kuulin miten taas vuoden äiti palkinto kolahti osoitteeseeni ja olin valmis pakkaamaan kamat kasaan ja lähtemään takaisin Suomeen. Kaiken draaman keskellä isäntä onneksi piti päänsä kylmänä ja muistutti meitä myös niistä monista hyvistä asioista joita muuttoon liittyy.

Paljon pelätty ja jännitetty ensimmäinen  päivä uudessa koulussa meni kuitenkin enemmän kuin hyvin. Koulubussista tuli kotiin iloinen tyttö käsikädessä uuden kaverin kanssa. Oli koulusta löytynyt ”vanhoja parhaita kavereita” kidergarten ajoilta ja opettajakin oli ollut ihan ok. Viimeisenä ja tärkeimpänä kouluun mennään edelleen mielellään.

Nyt on kulunut kohta kaksi viikkoa muutosta. Elämä alkaa taas asettua paikoilleen omiin uomiinsa muuttolaatikoiden keskellä, kiinnittelemme edelleen listoja paikoilleen, nukumme univelkoja pois ja alamme valmistautua Jouluun. En pidä sanoista kuten kasvu, matka, kasvutarina jne.  mutta nyt en voi muuta todeta kuin että tämä projekti on ollut matka, varsinainen kasvutarina muutamalla muuttujalla.

Mainokset
Kategoriat:This and that

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: