P&$/a viikko!


Viime lauantaina oli upea ilma. Kevät ilmoitti, että tulossa olen. Linnut lauloivat ja lapset meidän naapurustossa ryntäsivät ulos leikkimään ja pyöräilemään. Hetken mielijohteesta vaihdoin aiotun haikin pyöräretkeen Sammamish Laken ympäri. Ehtisin lenkin jälkeen vielä tekemään vaikka mitä.

Siispä pyörän kuntotarkastus, ilmat renkaisiin ja menoksi. Erityisen paljon huonoja uutisia sisältäneen viikon jälkeen, ajatus aurinkoisesta pyöräretkestä kotijärven ympäri oli lähes vastustamaton.

Tarkkaa muistikuvaa tapahtumista ei ole, mutta muistan kääntyneeni, hyräilleeni ”I wish I could fly…”biisiä ja (ehkä) väistäneeni jotain. Matka loppui kuin seinään. Seuraava muistikuva on kun makaan maassa oikealla kyljelläni asfaltilla, jalat ylempänä kuin pää.

Ensimmäinen ajatus oli, että nyt meni uudet Lulut rikki. Kiukku alkoi nousta. Ajatus kulku meni jotenkin tähän tapaan: ”Just joo! Rikki ne on… *^%#\!!!…Mihin kaaduin? ….Nouse ylös… miksi oikea käsi ei tottele…ei näy autoa…onneksi…pyörä on tuossa…lensinkö tangon yli…jep siltä näyttää…v/%%”!!!!…Hyvinpä tämä reissu alkoi…no onneksi ei pää osunut tuohon vieressä olevaan kivivalliin…nyt ylös ja jatkamaan matkaa…nouse vasemman kyljen kautta ylös, jos oikea puoli ei toimi…toivottavasti kukaan ei nähnyt…no nostetaanpa toi pyörä…ei nosteta…istunpa alas, että lakkaa päässä humisemasta…hitto kun alkaa sattua…happea ja vesipullotyhjäksi…ei hitto nyt matkaan…Häh ! Oikealla kädellä ei pysty tekemään mitään …no tämä tästä vielä puuttui…ai kypärässä on lommo…mistähän se tuli…onnistuisiko pyörän taluttaminen…ei…paras kai soittaa kotiin… ai !!! En saa otettua puhelinta taskustani…taisi käydä pahasti.”

Pari ihmistä pysähtyi ystävällisesti kysymään, että onko kaikki ok. Suomalaiseen tapaan vastasin, että joo ei tässä mitään, paistattelen päivää, kaikki kunnossa, ei tarvitse tulla auttamaan, (Olen vaan pyörtymässä kipuun ja nostan nyt jalat ylös, ettei taju mene) mutta joo en tarvitse apua…mies tulee ihan just.

Sieltä se minun ritari sitten tuli ja kuskasi suoraan sairaalaan. Vaikka on yksityinen sairaala, niin kyllä sielläkin joutui odottamaan sen 1,5h ennen hoitoon pääsyä.

Lääkäri:”Sattuuko ja mihin kohtaan?”

Minä: ”Joo sattuu, käsi ei liiku”

Lääkäri: ”Ok. Pitää varmaan kuvata käsi.”

No kiva! Minusta on otettu kymmeniä kuvia jo viime vuonna, ei kai yksi enää haittaa. Hoitaja kiersi hienosti kysymykseni, huonoista uutisista. Ei kuulemma osannut sanoa, vaan lääkäri tulee kohta antamaan lausunnon. No joo, vastauksesta jo tietää, että ihan kunnossa käsi ei ole. Samassa huoneeseen ryntäsi toinen hoitaja ja kysyi että varmaan sattuu. Kyllä, edelleen sattuu ja käsi ei oikein liiku. Tässä  särkylääke, ethän ole autolla. En, olen pyörällä. Sain vastaukseksi mulkaisun. Sorry, yritin olla vaan hauska. Ilmeisesti en ollut. Lääke, jonka juuri nielaisit on sitten narkoottinen, ei ole asiaa mihinkään ilman saattajaa. Aha! Mitähän myrkkyä se tällä kertaa oli. Lääkäri tulee huoneeseen näyttää kuvan josta jopa perusinsinööri ymmärtää, että kaikki ei ole niin kuin pitää. Resepti taas kipulääkkeisiin ja hoito-ohje kotiin: Soita ”tälle lääkärille”.

Kotona soitto, ”sille lääkärille” golf kentälle. Vastaus: ”En ole tänään paikalla, hoitaja soittaa sinulle maanantaina…joo et saa matkustaa.” P&(#A!!!!

Maanantaina golf kentältä palannut tohtori oli kuitenkin sitä mieltä, että leikkausta ei tarvita ja käden pitäisi olla pian kunnossa. En usko että se on ihan koko totuus. Kysyn vielä toisen mielipiteen Suomesta. Nopean 2 minuutin röntgenkuvan analysoinnin ja hoito-ohjeiden jälkeen, ehdimme vielä keskustelemaan 10 minuuttia Suomesta ja Venäjästä! Joo, on se meidän naapuri. Googlesta tarkistettiin, missä Suomi on ja meillä on pitkä raja Venäjän kanssa. Joo, iso naapuri, jonka kanssa pitää tulla toimeen, kun sitä ei oikein voi vaihtaakaan. Joo, on meillä talvisin aika kylmä. Lopuksi sain taas tehokkaat hoito-ohjeet: Nähdään 3 viikon päästä uudelleen ja aloitetaan fysioterapia, maksimissaan vain puolikas, niitä määrättyjä kipulääkkeitä, eivät ole oikein terveellisiä. Saat ulkoilla ja tehdä kaikkea mitä kipu antaa myöden…ja et saa enää kaatua!

IMG_1992

Mainokset
Kategoriat:This and that

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: